3.10.2014

Lemmikkien tärkeys

Moi kaikki! Täällä kirjoittelee taas Soikku. Ootte saaneet nauttia Samin kirjoituksista pariin otteeseen ja niitä tulee varmasti lisää. Mun elämä on tällä hetkellä todella hektistä ja haluan panostaa Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailuun paljon. Mun kaikki fyysinen ja henkinen jaksaminen menee siihen kisaan, uskomatonta mutta totta. Me treenataan Jurin kanssa 5 tuntia päivässä ja usein 6 päivää viikossa + sunnuntain lähetys, johon menee mulla koko päivä (11 tuntia). Mun tanssi saattaa näyttää tönköltä, mutta oikeasti panostan hulluna. Pienellä rytmitajulla pärjää jotenkin, mutta tanssi on paljon muutakin kuin teknistä osaamista. Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä tanssin pyörteisiin täydellä sydämellä. Itselle tanssiminen on täysin uusi maailma ja itseluottamuksessa on vielä parantamisen varaa. Oon kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että pääsin jatkoon viime jaksossa. Tänä sunnuntaina tavoite on sama! Kiitos aivan älyttömästi teidän antamista äänistä. Ne merkkaavat paljon tässä kilpailussa.

Kirjoitan kuitenkin nyt ihan eri asiasta kuin TTK:sta, eli lemmikeistä. Mulle lemmikit on henkireikä. En voisi kuvitellakaan eläväni koskaan ilman mitään lemmikkiä itselläni. Mulla todettiin tänä vuonna astman oireita ja pelko oli järkyttävä kun tajusin, että astmassa lemmikin pitämistä pitää todella harkita vakavasti. En ole kuitenkaan allerginen millekään eläimelle, mikä helpotus.

Moni on kysynyt, että jääkö mulla aikaa nyt tarpeeksi kaneille kun meille tuli koiranpentu. Totuus on, että jää. Mä oikeasti loukkaannun tuollaisista sanoista, vaikka niissä ei sinänsä ole mitään pahaa ja ymmärrän huolenaiheen. Mä pistän kaiken ylimääräisen energiani eläimiin ja ne menee hyvinkin monessa asiassa etusijalle. Kaikki mun lemmikit on mulle yhtä tärkeitä ja tulee aina olemaan. Mun koirani Pimu ja muut huskyt, jotka asuvat isäni luona on mulle tärkeitä. Pentu ei mene mitenkään etusijalle jos ajatellaan tätä asiaa tunnetasolla.

Mun oma mielipiteeni on, että lemmikit voi ehkäistä monen ihmisen masennusta, yksinäisyyttä ja tuoda elämään jotain ihan uutta sisältöä jopa sosiaalisella tasolla. Onko mitään parempaa kuin tulla kotiin, jossa odottaa lemmikki jolle sä oot se maailman tärkein asia? Eläin ei teeskentele ja se on uskollinen luonnollisesti.

Eilen kohtasin pelottavan asian. Sami sanoi mulle puhelimessa, että Spock haukkasi pihalla palasen tuntemattomasta valkoisesta sienestä. Sanoin Samille, että soittaa myrkytyskeskukseen jos ilmenee mitään oireita. No, Spock oli myöhemmin oksentanut ja sen maha oli mennyt sekaisin. Kun tulin kotiin, niin se vapisi ja näytti todella apaattiselta samalla käpertyen pieneksi palloksi lattialle. Mua pelotti ihan sairaasti! Päivystyksestä sanottiin, että hiilitabletteja pitää antaa ja vointia tulee seurailla. Mulle tuli epäonnistumisen fiilis ja oli kamalaa seurata pienen pennun vapinaa ja selvää huonovointisuutta. Siinä vaiheessa taas tajusin, että miten tärkeäksi lemmikki tulee itselle jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Spock on ollut meillä ainoastaan viikon.

Spockin vointi onneksi parani ja se söi taas normaalisti. Sieni oli ilmeisesti poistunut mahasta oksentamisen yhteydessä. Pysyviä vaurioita on voinut jäädä sen elimistöön jos kyseessä oli myrkkysieni, mutta tätä asiaa ei voi tietää heti. Olen niin onnellinen, että pieni pentu selvisi! Ehkä se nyt oppi jotain uutta.

Päätän tämän tekstin vielä yhteen muistooni. Meillä oli hevonen monta vuotta ja se hevonen antoi mulle miljoonasti itsevarmuutta, se oli erittäin luotettava ja ainutlaatuinen yksilö. Hevonen jouduttiin lopettamaan valitettavasti muutama vuosi sitten jalkavamman vuoksi. Jostain syystä tämän hevosen poismeno on ollut mulle kaikista vaikein, vaikka olen kohdannut monen lemmikkini ja sukulaiseni kuoleman. Olen vieläkin hyvin herkillä, kun ajattelen Howie-hevostamme. Hyväksyn kuoleman ja ymmärrän sen olevan luonnollista. En sure kuolemaa, vaan suren eläimen jättämää uskomatonta voimaa mulle. En saa enää koskaan tavata tätä hevosta, joka on opettanut mulle niin paljon itsenäisyydestä ja auttanut mua monessa vaikeassa elämänvaiheessa.

Uskomatonta, että eläimen poismeno voi vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Olen silti erittäin kiitollinen näistä koetuista hetkistä rakkaiden eläinystävieni kanssa! Rakastakaa lemmikkejänne. Ne voivat merkitä myöhemmin sinulle enemmän kuin tällä hetkellä.



34 kommenttia:

  1. Mun kani on mulle kaikkein tärkein! Onneks et oo eläimille allerginen!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! <3
    Tuli ihan kylmät väreet:D Siis tottakai hyvällä tavalla

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti täynnä asiaa.

    VastaaPoista
  4. Oon samaa mieltä kyllä lemmikeistä♥♥

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, tuli melkeen itku kun luin♡ Se on ihan totta et lemmikit tekee ihmeitä, mulla ei oo hirveesti kavereita, niin on ihana tulla kotiin kun koirat ja kanit odottavat siellä. Tsemppiä TTK:n!

    VastaaPoista
  6. ihanasti kirjotettu teksti! mulla on ollut kissa reilut 3 vuotta, enkä vois kuvitella ettei sitä olisi. oon myös sen verran eläinrakas ihminen että mulla tulee varmasti aina olemaan joku lemmikki. :) kirjotit hevosestasi harvinaisen kauniisti, Howie oli varmasti loistava eläinystävä!

    VastaaPoista
  7. Jos mun pitäisi valita elänkö loppuelämäni eläimien vai ihmisten kanssa, valitsisin eläimet. Mulla on pupu, joka tulee jopa vessaan mun kanssa. Ja hevonen, jota ilman en olisi joka päivä ihan hirmuisen onnellinen! Eläimet on kyllä aivan uskomattomia. :)

    - Anniina

    VastaaPoista
  8. ;__; howie,lemmikin menettäminen on jotenkin pahinta koska ne tuo niin plajon sisältöä elämään ja ne aina on innoissaan kun tuut kotiin,vaikka olisi poissa 15 minuuttia.. :')

    VastaaPoista
  9. miten teidän koira on oppinut olemaan yksin? meidän pentu jää itkemään vaikka on aktiviteettia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spock on ollut aika vähän aikaa vielä yksin, mutta ihan hyvin se pärjää. Se pitää kouluttaa pikkuhiljaa olemaan yksin. Ensin oven takana 1 sekunti, sitten 2. Pikkuhiljaa se on 2 minuuttia yksin ja siitä eteenpäin tunnista moneen tuntiin. Koiralle on tärkeää tässä koulutuksessa saada pelkästään onnistumisia, eli sitä pidetään oven takana juurikin se aika kun se siellä pysyy itkemättä. Kannattaa lukea netistä lisää :) Pitkä tie, mutta sen arvoinen.

      Poista
  10. Apua, onneks spock selvisi! Susta kyllä huomaa että aidosti välität sun lemmikeistä :) Niin mäkin välitän meidän koirasta. Koirat on niin ymmärtäväisiä, niiden katse on jotenkin niin puoleensavetävä, ne on ihania otuksia ja ihmisen parhaita ystäviä :3 <3

    VastaaPoista
  11. Moi kun luin tätä tekstiä tajusin oikeasti kuinka tärkeitä mun kaksi koiraa on mulle. itkin kun luin tätä tekstiä ja tajusin että koska toinen koirani on tällä hetkellä 5kk eikä
    edelleen sisäsiisti vaikka sitä käytän ulkona vähintään tunnin välein kotona ollessani.
    Tietenki mulla on koulu joka vie aikaa mutta nyt tajusin että vaikka olen jo meinannut
    menettää toivoni ton pennun kanssa jaksan
    vielä yrittää jos se vielä oppisi sisäsiistiksi.

    Soikku sait minut ymmärtämään kuinka tärkeitä koirani ovat minulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Koirat vaativat kärsivällisyyttä ja uskon, että pikkuhiljaa saat koirastasi sisäsiistin :) Pitää vaan jaksaa uskoa!

      Poista
    2. Meidän koiralla kesti vähän yli vuosi oppia sisäsiistiksi, mutta lopulta se oppi! Oli kuulemma peruja sen isältä. :D

      Poista
  12. Meiltä piti lopetta kissa tuossa kevättalvella ja oli aivan hirmuisen raskasta itselleni.

    VastaaPoista
  13. En todellakaan osaisi kuvitella että meidän 2,5 vuotias Berninpaimenkoira kuolis! Sen isä kuoli 11 vuotiaana ja se oli tosi puhdas sillä ei ollu mitää jalkavammoi yms mut sit sille tuli äkkiä vain sokeus ja sen lopetettiin. Järkytyin enkä osaisi ajatella aktiivisen koiramme kuolemaa. Onhan sillä lonkkavika mutta ei se sen menoa pahenna. Ainut vaan että jalkavammaiset Bernit elävät maximissaan noin 9 vuotiaiksi niin on meillä vielä vuosia aikaa 😃Tsemppiä sulle ja pupuille & spockille

    VastaaPoista
  14. Oon ite kokenut myös eläimen pois menon. Menetin vuoden 2010 syksyllä koiran, ja en oo päässyt siitä vieläkään yli. Itken jopa joskus iltaisin sen perään.. meillä on kyllä uusi koira ja hamsteri ja oon NIIN onnellinen että ne on meillä! Mutta silti ei ne korvaa menetettyä.. tekisin oikeasti ihan mitä vaan.. siis ihan mitä vaan että saisin sen koiran takas koska se oli mulle ku pikkuveli.. ja on yhäedelleen tosi lähellä mun sydäntä. Meidän koiran menettäminen vaikutti muhun yllättävän paljon, musta on tullu paljon herkempi.. Itken tosi usein nykyään ja joskus tahtoisin vain unohtaa kaiken. Toivotan joka ikinen ilta, jokaiselle eläimelle, sukulaalle jne.. hyvän yön. Jos kehun ulkona meidän uutta koiraa.. mun on pakko kehua myös sitä joka kattoo mua ja mun perhettä pilvien päältä. Pyrin ajattelemaan että sillä on nyt parempi olla, silti se tekee vaan niin hemmetin kipeää kuvitella ettei sitä ole enään, ja etten tulisi ikinä edes näkemään häntä. Eläimen menettäminen on oikeasti _niin_ iso asia ainakin mun elämässä.. Ihana teksti sulla Soikku muuten <3!

    VastaaPoista
  15. Oi, ihana postaus!! ♡
    Mä oon niin onnellinen teidän ja Spockin puolesta että se tuli just teille. Uskon, että se sai parhaimman kodin teiltä!!!

    VastaaPoista
  16. Tuli tippa linssiin tätä lukiessa, kun itsekin tajusin kuinka tärkeitä ja "opettavaisia" eläimet oikeasti ovatkaan. Meidän 12-vuotias koiramme on nähnyt melkeimpä kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni vaiheet ja se on aina ollut vierellä lohduttamassa omalla tavallaan. <3 Jään kyllä kaipamaan sitä todella kovasti kun sen aika on mennä pois... Ja susta kyllä todellakin huomaa että oot kuin luotu olemaan eläimien kanssa. :)

    VastaaPoista
  17. Asuuko isäs Tampereella? Meillä päin nimittäin pyörii mies about 5 huskyn kanssa

    VastaaPoista
  18. Meijänkin koira söi pari viikkoa sitten ulkonaajotain tuntematonta ja ei yhtään tiietä oliko se sieni vai jotain ruokaa, mutta jokatapauksessa se oksen sen ruskeena mössönä ulos ja täris ja ripuloi ja oli heikossa kunnossa. Sitte mentii eläinlääkäriin ja yllättäin koira virkistyi ja lopetti tärinän. Se eläinlääköri sano et se saatto olla pilaantunutta ruokaa tai jotain ja anto jonku mahalääkkeen joka autto poistamaan loput bakteerit ja sitten loppupäivä syötettiin vaan pieniä riisi aterioita. Säikähin siis tosi paljon ku me luultui et se kuolee :(

    VastaaPoista
  19. Voihan Spock.. Meijän Kuura-koira jouduttiin lopettamaan alle vuoden ikäsenä, se söi irti ollessaan sieniä ja sokeutui. Käveli kirkkaalla säällä päin aitaa. Tsemppiä kaikille siellä! Kiva kuulla että Spock voi hyvin.

    VastaaPoista
  20. Ihana kirjoitus! Itselläni on nyt kani ollut nyt jonkun 4kk ja kani on ehkä yksi maailman parhaista asioista mitä mulle on tapahtunut Itselläni on taipuvaisuutta masennukseen ja kanin tultua mielialani on ollut paljon parempi. Se vaan on niin hellyyttävä n. 4-5v valkoinen ps(punasilmäinen) Leijonaharjas uros. Tuli mulle tutulta koska kaninhoito oli vähän jäänyt uuden vauvan takia. Kanin hankintaa "mietin "n. 10kk, koska odotin tätä kyseistä heraa meille. Nyt Pupsi juoksentelee tällä mun huoneessa vapaana 24/7 ja on onnellinen ja hellyydenkipeä otus <3 Maailman parasta terapiaa maata sängyllä, pupu kainalossa makoilemassa ja pyytämässä rapsuuksia <3 Kaikkea hyvää teille kaikille toivoo: Pupsi ja 17v eläintenhoitajaopiskelija

    VastaaPoista
  21. Ihan totta puhut! Ja tottakai sulla riittää aikaa myös kaneille :3 lemmikin menettäminen on kyllä todella kamalaa :/
    Ihte aion aikusena hankkia kanin ja kissan ainaki, ehkä lemmikkisammakonkin. Sillon on enemmän aikaa, ku nytten. Onha meillä täällä pari kissaa joita mä hoidan, mutten kauheesti ehi viettää aikaa niiden kanssa

    VastaaPoista
  22. Moi soikku! Kun ite ratsastit niin tuliko sulla ikinä mitään suurta virhettä tai epäonnistumista hepan kanssa? Kun menin tänään tunnilla esteitä ja hevonen kielsi tosi monta kertaa saman esteen niin että melkein tipuIn ja siihen sitten meni koko lopputunti. Eli meille olisi siis jäänyt aikaa niin että kaikki olisivat vielä kerran saaneet hypätä mutta mä en saanut heppaa hyppäämään . Jäi hirveän epäonnistunnut olo ja tunutuu että kaikki tunnilla ratsastaneet vihaavat minua nytten . Miten sinä pääset yli tällaisista tilanteista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille sattuu noin. Oon ite harastanu ratsastusta n. 9 vuotta ja on kyllä jääny joskus sellanen paha olo jos on menny tunti ihan pieleen :/ mut sit vaa mietti itse mikä siinä meni pieleen ja seuraavalla kerralla yrittää korjata asian :)

      Poista
  23. Todettiinko sinulla sitten astmaa? Itselläni on ollut astma kuusi vuotiaasta asti eikä lääkärit ole ikinä sanonut että pitäis hankkiutua eroon meiän kahesta koirasta.(-:

    VastaaPoista
  24. Puhut asiaa siinä että lemmikki ehkäisee masennuksen. Itsellä ollut keskivaikea masennus jo kohta noin 3vuotta ja ku ostin mulle kanin nii elämä on nyt paljon ihanampaa :) 💕

    VastaaPoista
  25. Eläimet kyllä menevät monen asian edelle ♥ meillä on kani ja koiria ja ne ovat minulle melkein yhtätärkeitä kun muu perhe elikkä lasken eläimetkin perheen jäseniksi ♥ arvostan kaikkia eläimiämme yhtä paljon vaikka kaksi koiraamme on hyvin huonossa kunnossa 😥 mutta pitää nyt huomioida ne kunnolla ja nauttia niiden kanssa olosta siihen asti kun ne täällä maan päällä meitä ilahduttaa ❤

    VastaaPoista
  26. Kyyneleet tuli kun luin Howien osuuden :,((

    VastaaPoista
  27. Muillakin on ollu kani ja astama kani kyllä kuoli ja oli igan hirviä kokemus :'(😢

    VastaaPoista
  28. Mä rakastan eiläimiä yli kaiken, mut mun kaikki perheenjäsenet on allergisia kaikille karvasille eläimille.
    No ei siinä mitään, koska sitte on vielä se mahdollisuus, et ottaa aikusen eläime, kun on muuttanut omaan
    kotiin, mutta vähän aikaa sitten yövyin tutullani, jolla oli koira. Sen yön jälkeen oloni oli aivan kamala ja oloni helpottui vasta kun pääsin kotiin.Tämän tapahtuman jälkeen oon ollu aivan paniikissa, koska rakastan koiria ja muitakin eläimiä ja haluun ehdottomasti lemmikin ��

    VastaaPoista
  29. Maailman paras vlogaaja & blogaaja!
    Olen hehkuttanu sua monille ystäville ja nyt olemme hirveitä soikku faneja! Sanoppas Samille,Mr.Spockille,Indiaanalle ja Spartalle terkkuja :'3

    VastaaPoista
  30. Mul on sama juttu ton hevosen kuoleman kanssa. Meiltä kuoli pari vuotta sitten hevonen ja muakaan ei sinäänsä sureta sen kuolema, mä vaan haluisin nähä sen vielä koska se oli se mun tärkein asia silloin. Se on opettanu mulle mun elämän aikana paljon enemmän ku mikään muu. Mut super hyvin kirjotettu teksti!

    VastaaPoista