16.9.2014

Kamala koirakuume!


'

Hyvin suurena eläinten ystävänä on nyt pakko todeta, että mulla on aivan järkyttävä koirakuume! Lapsuudessani meillä oli huskyja ja niistä on elossa vielä kolme. Valitettavasti en voi ottaa yhtäkään näistä ihanista dogeista meille tänne Helsinkiin asumaan. Meidän huskyt on aina ollut ulkokoiria ja ne ei mitenkään viihdy sisällä, vaikka lenkkejä olisikin useita päivässä. 

Näistä huskyista Pimu -niminen hankittiin vähän niin kuin mulle, vaikka koko perheen koiria olivatkin. Pimu on ihana koira ja tulee toimeen kaikkien kanssa, kärpäsistä kaneihin. Spartankin kanssa se on ihan paras kaveri, mutta harmittaa niin paljon etten voi rakasta koiraani ottaa kerrostaloon.

Se on välillä kyläillyt mun luona kun asuin yksin Helsingin keskustassa. Silloin tajusin, ettei se sovi sisätiloihin; kun vein roskat ulos, niin Pimu jäi ulvomaan sisälle. Se olisi jatkanut ulvomista luultavasti hyvinkin kauan, koska on tottunut laumaelämään. Jos meillä olisi _aina_ joku kotona täällä Pimun kanssa, niin se olisi mahdollista.

Ja siihen koirakuumeeseen! Ollaan pohdittu montaa koirarotua Samin kanssa ja mikään ei tunnu sopivan meille. Koiran tulisi olla

1. kerrostaloon sopiva eli siis mahdollisimman vähän herkkähaukkuinen (toki saisi paljon liikuntaa ja aktiviteetteja)

2. ei-riistaviettinen kanien takia (tosin huskyilla on aika voimakas saalistusvietti, mutta Pimu on täysin eri maata)

3. terve rotu! En haluaisi koskaan tukea epätervettä koirarotua. Haluan myös "koirannäköisen" koiran :D

Husky on mun mielestä maailman paras koirarotu aktiivisuuden ja lempeyden takia. Huskyt on itsenäisiä eikä niillä ole vahtiviettiä. Husky on melko terve rotu alkukantaisuuden takia ja ulkonäkö on mitä ihanin! Olen tavannut monta huskya, jotka on koko elämänsä viettäneet kerrostalossa, mutta olen nähnyt huskyjen nauttivan niin paljon laumastaan ulkona, että en osaisi kuvitella ottavani huskya kerrostaloon.

Ei olla siis hankkimassa koiraa tässä ja nyt, vaan puntaroidaan meille sopivaa koirarotua.

Tässäpä muutama rotu mitä ollaan mietitty:

Shiba inu - Todettiin, että liian vaikea ja "kissamainen" rotu meille. Shiba inu on varmaan yksi vaativimmista roduista. Ainakin näin olen kuullut!

Akita - Harvoin tulee toimeen muiden koirien kanssa ja vahtivietti on suuri. Pärjäisinkö oikeasti vaativan vahtikoiran kanssa? Itsenäinen luonne on kuitenkin hyvin huskymainen, mutta akitat ovat kuitenkin isoja karhukoiria, joilla saattaa olla viettiä vielä tallella.

SK collie - Vahva ehdokas! Nimenomaan lyhytkarvainen, eikä pitkäkarvainen collie. Arkuus huolestuttaa ja joillakin yksilöillä saattaa olla vakaviakin ongelmia arkuuden ja näykkimisen kanssa. Onko jollain kokemuksia tästä rodusta?

Suomenlapinkoira - Tätä suositellaan mulle paljon ja kylläpä onkin ihana rotu. Sympaattinen ja oppivainen. Onko haukkuherkkä? Kokemuksia?

Cockerspanieli - Luppakorvat mietityttää, mutta muuten voisi olla meille oikein kiva koira. Aktiivinen, mutta helppo kouluttaa ja lempeä. Kokemuksia? 

Irlannin-/tai englanninsetteri - Rakastan settereitä, mutta oiskohan liikaa metsästysviettiä ja mites tää kerrostalo?

Keeshond - Kuulemma ihanan aktiivinen ja mukavaluonteinen koira. Onko näin? Karva mietityttää. Voiko olla karvaisempaa koiraa?

Japaninpystykorva - Taitaa olla niin haukkuherkkä, että hylkäsimme heti. Kokemuksia?

Labradorinnoutaja - Kiva koira, melko helppo kouluttaa ja suloinen. Lonkkavikoja ja allergioita? Ei mikään maailman tervein rotu kyseessä.

Ei haluta pientä koiraa. Ei haluta villakoiraa, snautsereita eikä terrierejä. Kaikki coton de tulear -tyyppiset rodut ei myöskään säväytä meitä. Mäyräkoirat ei sovi metsästysvietin takia. Saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira on ehdoton ei. Liian vaikeita ja tempperamenttisia koiria meidän elämään :) Pystykorvat ja arktiset rodut kiinnostaa! Myös jotkut paimenkoirat.

Kiitoksia avusta!





8.9.2014

Kaninpoikaset

Ei vitsi oon ollut laiska tän blogin kanssa! Mä oikeesti tästä lähtien yritän päivittää tätä useammin, tai ainakin viikoittain.

Mun aika tosiaan menee Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman parissa. Oon siellä tanssimassa Jurijs Trosenkon kanssa tällä kaudella. Ensimmäinen jakso tulee 14.9. Jännittävää!

Tän postauksen aihe on kuitenkin kaninpoikaset. Mä aion kertoa lyhyesti mun kokemusten perusteella mitä kaninpoikasten teettäminen vaatii. Toki lisää mun kokemuksista löytyy kun selailee mun blogia taaksepäin.

Mä hankin Spartan, eli mun ensimmäisen kanini noin kolme vuotta sitten. Ajattelin monesti hankkia sille kaveriksi tyttökanin, jolloin Spartan kastroiminen olisi välttämätöntä. En kuitenkaan koskaan halunnut leikkauttaa Spartaa, vaan päätin, että se jääköön ainoaksi kanikseni.

Viime kesänä kävi toisin. Otin yhteyttä Spartan kasvattajaan ja kysyin voisiko Spartan astuttaa jollain kasvattajan naaraskanilla. Tämä onnistui ilokseni ja Belmina (Hopeakuun Todennäköisyys) saapui mulle "lainakäyttöön".

Astutus sujui hyvin, mutta ei ihan ongelmitta. Belmina ei nimittäin hirveästi pitänyt Spartasta ja halusin kaiken menevän kanien ehdoilla. En pakottanut kaneja astutukseen vaan annoin kaiken mennä omalla painollaan. Muutama päivä meni kanien tutustuttamisessa ja sitten Belmina hyväksyi Spartan. Yksi onnistunut astuminen riitti.

Noin tasan kuukauden päästä Belmina synnytti 6 ihanaa ja tervettä kaninpoikasta. Yksi poikasista oli ilmeisesti syntynyt kuolleena, eli yhteensä 7 poikasta oli pesässä. Belmina oli ihanan huolehtiva ja kärsivällinen emo. Spartakin hyväksyi poikaset niiden ollessa vain muutamn viikon ikäisiä. Olin siis kastroinut Spartan ennen tutustuttamista poikasiin.

Tämä oli mun ensimmäinen kerta, kun olen teettänyt kaninpoikasia. Kaikki meni loistavasti ja viikon päästä 5 poikasta luovutetaan uusiin ja jännittäviin koteihin! Olen tutustunut parhaani mukaan tuleviin omistajiin ja olen yrittänyt löytää juuri poikasille ihanteelliset kotiolot.

Vaikka kaikki meni mulla tähän asti todella hyvin, niin se ei tarkoita, että aina asiat menevät hyvin kanipoikueissa. Jos emo on nuori ja kokematon, niin tulos voi olla epäonninen. Mun kokemuksieni mukaan myös kotiolot ja kanien sosiaalistaminen/tutustuttaminen toisiinsa vaikuttaa erittäin paljon asioiden kulkuun. Kanien kanssa on oltava ehdottoman kärsivällinen ja antaa asioiden edetä omalla vauhdillaan. En itse missään nimessä pakottaisi naarasta hyväksymään urosta tai laiminlöisi velvollisuuksiani "kasvattajana".

Mulle on iso koettelemus luopua viidestä valloittavasta poikasesta, mutta tiedän niiden menevän hyviin ja rakastaviin koteihin, joten olen onnellinen. Pidän itse yhden, Indianan, ja siitä tulee toivottavasti Spartan paras kaveri ja poika. Jos kanien yhteiselo ei toimi, niin mulla on niille omat häkit.

Mun on pakko sanoa, että tämä oli yksi uuvuttavimmista, erikoisimmista ja ihanimmista kokemuksista mitä olen kokenut tähän asti elämässäni. Lähdin kokeilemaan jotain uutta itselleni ja onnistuin siinä mielestäni paremmin kuin hyvin. Monet ihmiset ihmettelivät, että miksi haluan teettää kanillani poikasia. Monien kuulin epäilevän asiaa ja kauhistelevan elämää todella monen poikasen kanssa. Todistin ystävilleni ja sukulaisilleni, että tämä kaikki oli vaivan arvoista. Missään vaiheessa en katunut tekemääni! Mulla oli hyvä kasvattaja tukenani ja sain teettää rotukanillani puhdasrotuisia poikasia. Kyseessä ei ole mitään pentutehtailua ja kaikille löytyi hyvät kodit. Jos uusi omistaja ei voi pitää kania, niin mulle poikanen on aina tervetullut takaisin! Mieluummin mulle, kuin kodista seuraavaan.

En suosittele teettämään poikasia hetken mielijohteesta. Jos olet alaikäinen, niin kysy aina neuvoa ja ehdottomasti lupa vanhemmiltasi. Kasvattajilta saa myös hyviä neuvoja.

Älä koskaan teetä turhia poikueita. Ja muista kaikista tärkein asia: Jos et löydä poikasille koteja, niin vastuuntuntoisena kasvattajana sinulla on velvollisuus tarjota poikasille pysyvä ja lajille ihanteellinen koti.

Vastaan parhaani mukaan kysymyksiinne. Kiitos myös teille kaikille lukijoilleni, jotka olette olleet mun mukana tässä uudessa seikkailussa! Tukenne on kallisarvoista ja se on myös auttanut mua tässä upeassa kokemuksessa :) Olen iloinen, että olen saanut jakaa tämän pupuvauvamaailman teidän kanssanne.

Nyt voitte seurata rakkaan Indianan matkaa masusta 8,5 viikkoiseksi komistukseksi! Meidän piti aluksi pitää Indiana ja Dey Dey, mutta pitkän harkinnan päätteeksi päätimme pitää Spartan lisäksi vain yhden kanin.








kivat silmäpussit :D














23.8.2014

Poikaset yli 6 viikkoa!

On jäänyt hieman tää blogin kirjoittelu, kun ollaan sisustettu kämppää ja juostu ympäriinsä :D Tässä kuitenkin kuvia iki-ihanista poikasista <3 Ylimpänä vaavit on n. 5 viikkoisia ja muut kuvat on tänään otettuja.

Me pidetään Indiana ja Dey Dey. Oon kirjoittanut aikaisemmin kahden uroskanin pitämisestä ja en enää siitä kirjoita mitään tänne :D Jos on jotain negatiivista sanottavaa asiasta, niin pyydän ensin lukemaan kyseisen tekstin. Kiitos!


Indiana

Hawaii

Maui

Nuuk

Dey Dey

Dey Dey ja Indiana :3

Dey Dey

Nuuk

Maui

Maui

Alaska

Hawaii

Alaska

Indiana

Alaska

PUTTU ISKÄ

Maui