Kaninpoikaset

Ei vitsi oon ollut laiska tän blogin kanssa! Mä oikeesti tästä lähtien yritän päivittää tätä useammin, tai ainakin viikoittain.

Mun aika tosiaan menee Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman parissa. Oon siellä tanssimassa Jurijs Trosenkon kanssa tällä kaudella. Ensimmäinen jakso tulee 14.9. Jännittävää!

Tän postauksen aihe on kuitenkin kaninpoikaset. Mä aion kertoa lyhyesti mun kokemusten perusteella mitä kaninpoikasten teettäminen vaatii. Toki lisää mun kokemuksista löytyy kun selailee mun blogia taaksepäin.

Mä hankin Spartan, eli mun ensimmäisen kanini noin kolme vuotta sitten. Ajattelin monesti hankkia sille kaveriksi tyttökanin, jolloin Spartan kastroiminen olisi välttämätöntä. En kuitenkaan koskaan halunnut leikkauttaa Spartaa, vaan päätin, että se jääköön ainoaksi kanikseni.

Viime kesänä kävi toisin. Otin yhteyttä Spartan kasvattajaan ja kysyin voisiko Spartan astuttaa jollain kasvattajan naaraskanilla. Tämä onnistui ilokseni ja Belmina (Hopeakuun Todennäköisyys) saapui mulle "lainakäyttöön".

Astutus sujui hyvin, mutta ei ihan ongelmitta. Belmina ei nimittäin hirveästi pitänyt Spartasta ja halusin kaiken menevän kanien ehdoilla. En pakottanut kaneja astutukseen vaan annoin kaiken mennä omalla painollaan. Muutama päivä meni kanien tutustuttamisessa ja sitten Belmina hyväksyi Spartan. Yksi onnistunut astuminen riitti.

Noin tasan kuukauden päästä Belmina synnytti 6 ihanaa ja tervettä kaninpoikasta. Yksi poikasista oli ilmeisesti syntynyt kuolleena, eli yhteensä 7 poikasta oli pesässä. Belmina oli ihanan huolehtiva ja kärsivällinen emo. Spartakin hyväksyi poikaset niiden ollessa vain muutamn viikon ikäisiä. Olin siis kastroinut Spartan ennen tutustuttamista poikasiin.

Tämä oli mun ensimmäinen kerta, kun olen teettänyt kaninpoikasia. Kaikki meni loistavasti ja viikon päästä 5 poikasta luovutetaan uusiin ja jännittäviin koteihin! Olen tutustunut parhaani mukaan tuleviin omistajiin ja olen yrittänyt löytää juuri poikasille ihanteelliset kotiolot.

Vaikka kaikki meni mulla tähän asti todella hyvin, niin se ei tarkoita, että aina asiat menevät hyvin kanipoikueissa. Jos emo on nuori ja kokematon, niin tulos voi olla epäonninen. Mun kokemuksieni mukaan myös kotiolot ja kanien sosiaalistaminen/tutustuttaminen toisiinsa vaikuttaa erittäin paljon asioiden kulkuun. Kanien kanssa on oltava ehdottoman kärsivällinen ja antaa asioiden edetä omalla vauhdillaan. En itse missään nimessä pakottaisi naarasta hyväksymään urosta tai laiminlöisi velvollisuuksiani "kasvattajana".

Mulle on iso koettelemus luopua viidestä valloittavasta poikasesta, mutta tiedän niiden menevän hyviin ja rakastaviin koteihin, joten olen onnellinen. Pidän itse yhden, Indianan, ja siitä tulee toivottavasti Spartan paras kaveri ja poika. Jos kanien yhteiselo ei toimi, niin mulla on niille omat häkit.

Mun on pakko sanoa, että tämä oli yksi uuvuttavimmista, erikoisimmista ja ihanimmista kokemuksista mitä olen kokenut tähän asti elämässäni. Lähdin kokeilemaan jotain uutta itselleni ja onnistuin siinä mielestäni paremmin kuin hyvin. Monet ihmiset ihmettelivät, että miksi haluan teettää kanillani poikasia. Monien kuulin epäilevän asiaa ja kauhistelevan elämää todella monen poikasen kanssa. Todistin ystävilleni ja sukulaisilleni, että tämä kaikki oli vaivan arvoista. Missään vaiheessa en katunut tekemääni! Mulla oli hyvä kasvattaja tukenani ja sain teettää rotukanillani puhdasrotuisia poikasia. Kyseessä ei ole mitään pentutehtailua ja kaikille löytyi hyvät kodit. Jos uusi omistaja ei voi pitää kania, niin mulle poikanen on aina tervetullut takaisin! Mieluummin mulle, kuin kodista seuraavaan.

En suosittele teettämään poikasia hetken mielijohteesta. Jos olet alaikäinen, niin kysy aina neuvoa ja ehdottomasti lupa vanhemmiltasi. Kasvattajilta saa myös hyviä neuvoja.

Älä koskaan teetä turhia poikueita. Ja muista kaikista tärkein asia: Jos et löydä poikasille koteja, niin vastuuntuntoisena kasvattajana sinulla on velvollisuus tarjota poikasille pysyvä ja lajille ihanteellinen koti.

Vastaan parhaani mukaan kysymyksiinne. Kiitos myös teille kaikille lukijoilleni, jotka olette olleet mun mukana tässä uudessa seikkailussa! Tukenne on kallisarvoista ja se on myös auttanut mua tässä upeassa kokemuksessa :) Olen iloinen, että olen saanut jakaa tämän pupuvauvamaailman teidän kanssanne.

Nyt voitte seurata rakkaan Indianan matkaa masusta 8,5 viikkoiseksi komistukseksi! Meidän piti aluksi pitää Indiana ja Dey Dey, mutta pitkän harkinnan päätteeksi päätimme pitää Spartan lisäksi vain yhden kanin.

kivat silmäpussit :D