Luikasta

En oo käynyt Spockin kanssa pitkään aikaan pitkillä lenkeillä ja siihen on oikeasti yksi todella pätevä syy: nimittäin tuo Helsingin kokoinen luistelukenttä! Meinaan vetää lipat joka toisella askeleella ja rentouttava lenkki muuttuukin yhtäkkiä elämän ja kuoleman kamppailuksi. No, ehkä olin hieman dramaattinen, mutta turvallista tuolla ei ole jos ei katso mihin astuu. Mulla on hyvät talvikengät ja niissä on sellainen pohja jonka luulisi olevan vakaa liukkaalla säällä, mutta ulkona oleva luistelukenttä on sitä luokkaa, että siihen taitaa toimia vain piikit kengänpohjisssa (tai sitten ne luistimet).

Spock on energinen pentu ja se vaatii paljon virikkeitä, jotta pysyy rauhallisena ja huonekalut säilyy ehjinä. Tänään uhmasin turvallisuuttani ja lähdin uhkarohkeana kohti liukkaita metsäreittejä. Loppujen lopuksi kävelin kaikkialla muualla kuin tiellä ja poluilla. Tutkittiin Spockin kanssa ojat ja lähdettiin rämpimään keskelle metsää, jossa pysyi vielä pystyssä. Hypittiin lumisista kohdista toisiin ja välteltiin uberliukkaita kallioita. Olemme molemmat hengissä, vaikka Spock vetikin muutamat spagaatit ja mahaplätsit matkalla. Tehtävä suoritettu siis varsin mallikkaasti, koska koiruli nukkuu sikeämmin kuin koskaan ja mä saan rauhassa tehdä töitä.

Varokaa oikeasti ulkona! En halua, että kukaan teistä saa aivotärähdystä kaatuessaan.