Syitä löytyy olla onnellinen

Jes. Pääsin sinne "harjoittelupaikkaan" minne halusinkin. Meinasin jo turhautua, kun oon hakenut media-alan duuneihin nyt pari kuukautta, mutta lopulta löysin sentään harjoittelupaikan.

Pidä pää pystyssä ja jalat maassa. Just niinkuin Spock tekee. 

Ei voi olla kuin onnellinen, kun paikka työkokeiluun löytyi. Kyseessä on tunnettu suomalainen tuotantoyhtiö, Duudsoneiden Rabbit Films Oy. Pääsen harjoittelemaan ainakin videokuvan editointia, joka päätyy Suomen kolmanneksi suurimmalle Youtube-kanavalle Dudesons. Seuraavaksi 3 kuukaudeksi löytyy siis tekemistä :)

Jo sen takia voin olla iloinen, mutta tulin myös hyvälle tuulelle toisesta syystä. Oli ihan törkeän hienoa huomata, kun aloitin kirjoittelun tänne ja sain jo positiivisia kommentteja ja kehuja. Etenkin, kun sain vielä viestejä, että "toivottavasti saat sen  harjoittelupaikan". Ihan törkeän hienoa, että netin välityksellä löytyy tukijoita. Mietin jo tovin, pitäisikö minun tehdä nyt jotain teidän tukijoidenne hyväksi? Mutta miksi kelasin näin- ehkä siksi, että olen suomalainen.

Suomessa otetaan turhan usein avunanto sellaisena "palveluksena", josta tulee fiilis, että on pakko antaa "palvelus" takaisin. Tarvitseeko vastapalvelusta takaisin antaa? Joissain muissa maissa se on normaalia, että joku melkein tuntematon tarjoaa hyvällä fiiliksellä sinulle kahvit ja kiität sitä ja that's it. Suomalainen varmaan punastuisi ja ihmettelisi tilannetta itsekseen koko loppu päivän.

Toki auttamisesta (myös vastapalveluksen antamisesta) saa itsekin hyvän fiiliksen, mutta ei avunantamisessa ole kysymys siitä että jää "velkaa" toisella avusta. Sehän johtuu vain meidän kulttuurista, että Suomessa yleisesti näin reagoidaan.

Onkos tämä vastapalvelus, jos kiitän teitä kommentoijia ja toivotan teille parasta täksi päiväksi ja myös tulevaisuudellenne? Aivan sama, toivottavasti saat siitä hyvän fiiliksen. Positiivisuus on hyväksi! :)

Vaikka miulla tuossa nenässä onkin aika iso finni,

On muitakin syitä olla onnellinen

Jännitin aika hurjasti viime sunnuntaina, tippuuko Sonja, sillä hän sai tuomareilta huonot pisteet, vaikka omasta mielestäni hänen tanssi oli quickstepiksi näyttävän näköistä ja "kilpatanssimaisin" esitys (ehkä tuohon ohjelmaan halutaan vaan enemmän sitten VIIHDETTÄ,ei kilpatanssimaista "tarkkaa" otetta). Pisteiden nähtyä oli pakko lähettää vielä muutama tekstiviesti lisää, ettei Soikku vaan tippuisi :D Onneksi TTK Sonjan osalta jatkuu, sillä hän on tehny hurjasti duunia tanssin eteen. Tänään varmaan taas jännitetään.

Spockista on tullut entistä kuuliaisempi. TÄNÄÄN ensimmäistä kertaa ehdin viemään sen aamulenkille hoitamaan sen molemmat tarpeensa, ennen kuin kumpaakaan ehti tapahtua sisälle! WUHUU. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että Spock on oppinut sisäsiistiksi, mutta pidempiä aikoja pentu ei vielä pysty pidättämään, joten tarpeita tullaan vielä tovi näkemään sisällä.

Äsken kävin lenkillä, virtaa riitti hyvin juoksemiseenkin. 

Ruokahalu tällä kaverilla on kohdillaan. Spockin parhaat reaktiot on silloin, kun se on saamassa ruokaa. Sen kielen nuoleskelun määrä on ihan omaa luokkaa.

Palaillaan!

P.S. Nythän on käynnissä #LihatonLokakuu. Löytyykö täältä osallistujia? Viime vuonna lähdin testailemaan viikko kerralla haastetta ja olinkin 2 viikkoa ilman lihaa (olisin pystynyt olemaa kuukauden, mutta en halunnut), eikä se pahalta tuntunut. Nyt en ole vielä osallistunut virallisesti haasteeseen, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä, sillä ajatus tässä on se tärkein. Funtsia omaa lihan kulutusta ja tuotantoeläinten kohtelua jne.

P.P.S. Viimeksi tänään tein pelkkää kasviruokaa. Ehkä se oma lihaton lokakuu on sittenkin jo alkanut?

P.P.P.S. Miksen kirjoittanut mitään negatiivista? Koska positiivisuus voittaa negatiivisuuden. BOOM.